Tottakai, tässä on niska vääränä tehty duunia jo pari kuukautta, mutta silti kaikki kulminoitui menneeseen maanantaihin. Edeltävä viikonloppu tuli varmasti kaikkien tekijöiden osalta melko huonosti, ei sillä että ei oltaisi oltu valmiita vaan ehkä enemmänkin puhtaasta jännityksestä. Ensimmäinen viikko luonnollisesti näytti, että vaikka kuinka valmistautuu niin aina on jotain parannettavaa.
Meillä on toimituksen joukossa tekijöitä monesta junasta. Ja vaikka kokemusta onkin rutkasti niin silti se tunne, kun jotain uutta ollaan luomassa (ja tottakai vanhaa vaalimassa) valtaa kropan kokonaisvaltaisesti ja purkautuu ulos jännityksenä.
Pahin jännitys on lauennut, mutta se ei tarkoita sitä etteikö edelleen jännittäisi joka kerta kun menee studioon. Nyt on kuitenkin pöydät sikäli kääntynyt, että jännitys alkaa muuttua rutiiniksi.
Mutta se pieni lapsi, joka ainakin allekirjoittaneen sisällä heittelee jatkuvasti voltteja ja huutaa kurkku suorana innostuksesta, ei ole vaiennut ja tuskin vaikenee ollenkaan.
Radio Cityn perinteet velvoittavat meitä pysymään ruodussa ja tekemään ohjelmia rautaisella ammattitaidolla.
Mutta se ei tarkoita sitä etteikö voitaisi samalla luoda jotain täysin uuttakin.
-Valvio-
Helmikuu