Toinen juonnettu lähetysviikko alkaa olla lopuillaan. Tekemistä, ajateltavaa, pohdittavaa, päätettävää, uudelleen pohdittavaa, päätettävää ja muistettavaa on ollut niin paljon, että ensimmäinen juonnettu lähetyspäivä maanantai 9. tammikuuta tuntuu hämmentävän kaukaiselta.
Yhtä ilotulitustahan tämä Ylösnousemuksen ja uuden Cityn teko on ollut! Tai tulitusta ― eikä tuleen olla todellakaan jääty makaamaan, vaikka Duudsonien vierailun aikana lähetys taajuudella nettiradiota lukuun ottamatta toviksi katkesikin kuin kanan lento, ja vieläpä ihan aikuisten oikeasti meistä cityläisistä riippumattomista syistä. Kuuntelijoiden henkisestä suuruudesta kertoo se, ettei yhtäkään vinoilupalautetta tullut, mitä nyt erikoisohjelmaleidi Katja Ståhl soitti kotoaan radionsa mykistyttyä studioon, mutta hänkin siis silkkaa huolehtivaisuuttaan.
Minulle paluu Radio Cityyn on unelmien täyttymys. Kun minä, silloinen uutis- ja musiikkitoimittaja, istuin Kaapelitehtaan kutosessa loppusyksystä 2006 ja viimeinen leka, AC/DC:n Highway To Hell alkoi soida, veti tilanne aika lailla mustiin. Harmitti niin maan perkeleesti. Mutta tuostakin toimilupahässäkästä noustiin, kiitos vaan ministeriölle, ja nyt hienolla kahdeksan vuoden toimilupakaudella.
Toivoakseni ja uskoakseni se fiilis, mikä meillä täällä maailman upeimmalla radioasemalla vallitsee, välittyy myös teidän korviinne, jotka meitä kuuntelette.
Jos uskoisin korkeampaan voimaan, kiittäisin Cityn paluusta Luojaani. Sen sijaan kiitän viisaita päätöksentekijöitä meillä ja muualla, jotka kautta linjan tekivät tämän vuosisadan mahdolliseksi.
Ennen kaikkea kiitän tietenkin tuhkasta nousseen Cityn kuuntelijoita, niitä uskollisia vanhoja ja upouusia. Kummatkin ovat meille tasapuolisen tärkeitä.
Toivon kollegoideni kanssa teiltä kaikkea mahdollista palautetta teiltä vastaanottimienne ääressä, ja myös hyviä ideoita ohjelmien tekoon otetaan kernaasti vastaan. Äänenne on tärkeä.
Radio City on Radio City.
- Pauliina "Tsirp Tsirp" Tuomola -
Helmikuu