Kuva: 2K
Arvostelussa: Bioshock - The Collection (PS4)
Vuonna 2007 2K julkaisi Ken Levinen ohjaaman ensimmäisen persoonan räiskintäpelin joka kertoi tarinan dystooppisesta, merenalaisesta kaupungista. Tarinan verisestä kapinasta geneettisesti muunnellun ja hulluksi tulleen kansan noustua jumalaa leikkinyttä hallitsijaansa vastaan. Nyt - 9 vuotta myöhemmin - on tullut aika unohtaa maanpäällinen elämä ja sukeltaa meren syvyyksiin. Rapture kutsuu jälleen - komeampana kuin koskaan.
Bioshockin ensipuraisusta on kulunut yhdeksän vuotta. Annetaanpa tämän tiedon upota hetken aikaa.
YHDEKSÄN VUOTTA.
Huhhuh miten aika juoksee! Tuohon aikaan FPS-genre kaipasi jotain uutta ja erilaista ja - varsinkin allekirjoittaneen kohdalla - Bioshockin kiinnostavuus perustui sen kertomaan tarinaan joka iski tunnelmallaan ja steampunkmaisuudellaan suoraan siihen kuuluisaan ytimeen - mitään säästelemättä.
Tarinan mukaan Andrew Ryan pakeni maanpäällisestä yhteiskunnasta ja erehtyi leikkimään jumalaa kunnes kaikki romahti omaan mahdottomuuteensa. Big Daddyt, pikkusiskot, Splicerit ja Plasmidit ovat jääneet mieleen pysyvästi ja ainoastaan pelisarjan hieman kehnompi toinen osa on lievästi himmentänyt pelisarjan merkitystä yhtenä FPS-genren kulmakivistä.
Tästä se kaikki alkoi. Majakka ja lentokone. Good times! (kuva: Bioshock)
Bioshock Infinite onnistui ainoastaan parantamaan ensimmäisen osan tarinaa esittelemällä Father Comstockin, hullun profeetan, joka johti pilvien yläpuolella lentävässä Columbia kaupungissaan fanaattista ja ehdollistettua seuraajalaumaansa hyökätäkseen maanpäällistä syntistä valtakuntaa kohtaan. Bioshock Infinite oli omalla kohdallani vuonna 2013 peli joka sai alusta loppuun aivosolut jylläämään ja aiheutti loppuratkaisullaan vilunväreitä ja epäuskoisen fiiliksen. Se oli vain NIIN hyvä!
Bioshock - The Collection kokoaa koko pelisarjan yksien kansien väliin lisäosineen päivineen. Tarinallisesti mikään ei tietenkään ole muuttunut. Kokoelma onkin enemmän palvelutuote pelisarjan faneille sekä sen suosiosta paitsi jääneille uuden sukupolven pelaajille kuin kolmen A:n uutuuspeli.
Bonarina levyille on isketty myös pelisarjan ohjaajien Ken Levinen ja Shawn Robertsonin työstämiä Imagining Bioshock kommenttipätkiä jotka kertovat - nimensä mukaisesti - pelisarjan tarinan ideasta konkretiaksi. Pelintekijät ovat päätyneet kommenttien kohdalla hieman jopa erikoiseen ratkaisuun. Ne nimittäin avautuvat pelaamalla peliä itseään ja etsimällä pelimaailmaan heppoisasti piilotettuja kultaisia filmikeloja. Mielenkiinnon aste videopätkiä ja niiden etsimistä kohtaan riippuu ihan täysin pelaajan taustoista ja siitä onko tämä pelannut pelejä aiemmin vai ei. Itselleni kommenttipätkät toimivat pelien maailmaa syventävinä ja mielenkiintoisina kuriositeetteina, mutta en usko, että varsinkaan ne nykypelaajat jotka kärsivät jonkin asteisesta ADHD:sta viitsivät niitä vilkuilla.
Andrew Ryanilla oli visio ja suunnitelma joka päättyi karmealla tavalla. (kuva: Bioshock)
Toki peliä on paranneltu myös tekniikan puolelta. Kaikki kolme teosta pyörivät täydellä 1080p resoluutiolla 60 framea sekunnissa ja komealtahan se näyttää. Teknisistä parannuksista vastannut Blind Squirrel Games on tehnyt hyvää duunia. Firman työstämät korkearesoluutioiset tekstuurit eivät pompi silmiin ainakaan negatiivisessa mielessä. Varsinkin sitä ensimmäistä Bioshockia pelatessa ei uskoisi, että sen julkaisusta on kulunut jo lähes kymmenen vuotta aikaa. Rapture näyttää juuri niin ahdistavalta ja kaikessa tuhossaan kauniilta kuin se muistoissani olikin.
Erityisesti Bioshock Infinite suorastaan loistaa graafisesti Columbian kauniin kaupungin valoisassa ja kutkuttelevan kauniissa atmosfäärissä. Faktahan tosin on se, että pelin alkuperäisestä julkaisusta on kulunut aikaa vain muutamia vuosia, joten mistään “ajan kestävyydestä” tai muusta ei ole sen kohdalla kysymys. Videopelien graafiset suorituskyvythän eivät ole kolmessa vuodessa vielä ehtineet kehittyä liiemmin. Jos se toimii niin älä korjaa sitä, ja Bioshock Infinitehän toimii.
Ongelmiakin kuitenkin on. Törmäsin esimerkiksi Bioshock Infiniten kohdalla ja jopa varsin lyhyen pelaamis-session aikana bugiin joka jumitti pelihahmon paikalleen. Edellisen tallennuspisteen lataaminen korjasi kuitenkin tilanteen ja peli jatkui. Vanhempien tekeleiden kohdalla taas ohjaaminen oli jotenkin tönkköä herkkyyden säätämisen jälkeenkin. Playstation 4:n ohjain tuntuivat pelittelevän jopa pienellä viiveellä. Ongelma ei ollut mikään maata kaatava, mutta kuitenkin tähtäämistä ja liikkumista hankaloittava. Olettaisin, että se korjaantuu pienellä päivityksellä.
Bioshock Infinite näyttää ja tuntuu yhä herkulliselta. Father Comstock approves. (kuva: Bioshock Infinite)
Kaiken kaikkiaan tekniikka kuitenkin toimii ja pelejä on hauska ja hyvä pelata. Nauhoittamaani pelivideota löytyy tämän artikkelin alta.
Kenelle kokoelma siis sopii? Pelisarjan faneille ennen kaikkea. Nostalgiatrippiä kaipaaville pelaajille. Varsinkin se suurin bonus eli ohjaajien kommentit uppoavat ennen kaikkia pelisarjaa silloin aikoinaan pelanneille. Toki trilogian uudelleen lämmittelyllä tavoitellaan myös pelaajien uutta sukupolvea jotka tulevat ostamaan mahdollisesti tulevaisuudessa julkaistavia uusia Bioshockeja. Itse ainakin upotan tähän rahani ihan mielelläni.
Kahdelle Bluraylle ympätty Bioshock - The Collection julkaistiin niin PC:lle, Xbox Onelle kuin Playstation 4:llekin 16. syyskuuta. Kaupasta sitä saa.
