Miten hiphop-muusikko päätyi rock-kanavan juontajaksi?
Mechelininkadulla sijaitseva pieni The Funkiest -levykauppa on Suomen hiphop-kulttuurin pyhättö. Lähes 20 vuotta toimineesta kaupasta löytyy maan kattavin kokoelma rap-levyjä, ja monet tunnetut hiphop-muusikot ovat aloittaneet uransa kauppaamalla Funkiestin kautta ensimmäisiä omakustannejulkaisujaan.
Hiphop-keitaana The Funkiest on ehkä viimeinen paikka, josta olettaisit löytäväsi Suomen vanhimman rock-radion aamushow'n juontajan, mutta niin vain koleana maanantaina liikkeen ainoa asiakas on Radio Cityn aamun keulahahmo Mikko Honkanen.
Honkanen selaa The Funkiestin rap-vinyylejä tottuneesti, sillä niin hän on tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin kaupan nykyisessä osoitteessa Mechelininkadulla, edellisessä osoitteessa Lapinlahdenkadulla sekä Urho Kekkosen kadulla, jossa The Funkiest aikanaan aloitti toimintansa 1995.
Kauppaa alusta lähtien pyörittänyt Juha Vakkari, asiakkaiden ja skenen sisällä pelkkä Funkiestin Juha, muistaa teini-ikäisen Mikon, joka yksi päivä ilmestyi liikkeeseen ja on siitä lähtien pysynyt kanta-asiakkaana.
Millainen tuo teini-ikäinen Mikko oli?
- Hyvä tyyppi se oli jo silloin, Juha vastaa lyhyesti ja hymyillen.
Vastaus saa Honkasen nauramaan.
- Juha on vaan kohtelias, eikä kehtaa kertoa totuutta. Tosiasiassa hengasimme täällä enemmän kuin lukiossa ja istuimme sohvalla lukemassa pikkutuhmia lehtiä, Mikko kertoo nauraen.
Kaksikon keskustelusta käy ilmi, että he tuntevat toisensa hyvin. Juha tietää Mikon musiikkimaun ja osaa suositella levyjä, jotka Mikko on monesti valmis ostamaan pelkän suosittelun perusteella. Nytkin tiskin alla on odottamassa sarja tietyn artistin vinyylilevyjä, joiden saapumista Mikko on odottanut malttamattoman.
Kaupat tehdään ja Honkasen pakatessa ostamiaan levyjä muovikassiin, ehtii kuvaaja ihailla seinien julisteita. Niiden keskellä on vuosina 1999-2005 toimineen hiphop-yhtye Helpuksen foliolevy kiitoksena viiden albumin myynnistä. Yhtenä foliolevyn allekirjoittajana lukee "Tikku". Taiteilijanimen takana on Mikko Honkanen, joka oli Helpuksen keulahahmo ja räppäri.
Ehkä ei siis pidäkään ihmetellä, mitä rock-juontaja tekee hiphop-kaupassa, vaan miten hiphop-muusikko on päätynyt rock-kanavan juontajaksi.
NUORUUSVUOSIEN TYHMYYDET VEIVÄT PUTKAAN
Kun kerran tietoa suosikkijuontajan menneisyydestä ei saa tutulta levykaupan myyjältä, on sitä kaivettava muualta. Se ainakin tiedetään, että Mikko, 29, on kotoisin Pasilasta.
- Länsi-Pasilasta, Mikko tarkentaa heti.
- Koen itseni nimenomaan länsipasilalaiseksi, en pasilalaiseksi. Itäpasilalaisten kanssa oli nuorena sellaista mukavääntöä, että en koskaan sano, että olen Pasilasta.
Hypätään siis autoon ja suunnataan keula kohti Pasilaa. Matkalla käy ilmi, että kaupunginosa on yhä vahva osa Honkasen identiteettiä, vaikka hän on aikuisiällä muuttanut pois sieltä.
- Länsi-Pasila ei välttämättä ole paras paikka kasvaa. En silti vaihtaisi mihinkään muuhun sitä seutua ja niitä juttuja. Siellä oppi sellaisia juttuja elämästä, mitä muualla ei olisi oppinut. Eli että aina ei täydy pelata ihan sääntöjen mukaan, vaan sääntöjä voi aina venyttää, niin syntyvät parhaat tarinat.
- Asenne asioita kohtaan tuli sieltä.
Länsi-Pasilan alue on rakennettu 1980-luvulla, joten 90-luvulla Honkasen eläessä nuoruuttaan alue on vielä ollut uusi ja siisti. Miksi se ei ollut hyvä paikka kasvaa?
- Siellä oli todella paljon kaupungin vuokra-asuntoja ja tosi paljon nuoria. Sinne kokoontui myös nuoria muualta kaupungista. Viikonloppuisin Länsi-Pasilassa kokoontui satapäiset nuorisojengit, ja kyllähän sen tietää, että silloin sattui ja tapahtui.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä Mikkokaan ole ylpeä kaikesta, mitä tuolloin tuli tehtyä.
- VR:n ravintolavaunuvarkauksia, oluen pöllimistä ja graffitien vääntämistä. Kaikkea on tullut tehtyä, mutta onneksi aika pienellä kädellä. Jäin kiinni vain kerran ja silloin bommaamisen takia vietin yön putkassa.
Monella saman naapuruston pojalla tihutöiden tekeminen meni pidemmälle ja seurauksetkin koituivat siten vakavammiksi. Honkaselle kävi lopulta hyvin. Yksi syy on musiikki, josta Honkanen innostui jo nuorena.
- Meillä oli bänditreenit aina perjantaisin, ja se piti yleensä aina pahanteosta pois. Se on pelastanut paljolta. Olisi tosi tyhmää sanoa, että bändi pelasti minut katujen pahuudelta, mutta kyllä se jeesasi siinä, ettei tullut ihan niin överisti hölmöiltyä.
Ainakin musiikki sai aikaan sen, ettei nuori Honkanen päässyt liikaa sekoilemaan alkoholin kanssa.
- 13-vuotiaasta lähtien kaikki rahani menivät levyihin. Siksi minulla ei ollut koskaan rahaa pyytää jotain lähtemään Alkoon ostamaan minulle juomia.
Levyrahojenkin tienaaminen oli vaikeaa.
- Yritin kerätä rahaa levyihin viemällä kotoa pulloja kauppaan. 30 markalla sai käytettynä jonkinlaisen levyt, mutta 45 markalla sai yleensä jo hyvän. Kodin pullot vietyäni soittelin mummolle ja kyselin, olisiko hänellä tyhjiä pulloja, joita viedä.
Honkanen sanoo, että musiikki ei ole hänellä geeneissä.
- Faija ei osaa laulaa yhtään, enkä totta puhuen minäkään. Ensimmäiset musiikkikokemukseni tulevat kuitenkin isältäni, sillä muistan, miten faija ja kummisetä lauloivat aina saunassa Beatlesia. Opin heitä kuuntelemalla Beatlesin kappaleet ulkoa ennen kuin olin edes kuullut alkuperäisversioita.
Se varsinainen musiikillinen herätys tuli kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta.
- Näin 90-luvun puolivälissä televisiosta taltioinnin Queenin vuoden 1986 Wembleyn konsertista. Katsoin Freddie Mercuryn esiintymistä ja koin, että haluan olla tuo jätkä. Silloin tajusin haluavani muusikoksi.
Yläasteella tie vei Queen-fanituksesta rap-musiikin pariin sattuman kautta.
- Eräs kaveri kertoi, että on tehnyt nuorisotalolla räppitaustan ja pyysi minua räppäämään. Ajattelin heti, että pakko mennä. Vielä samana iltana nauhoitettiin siellä ensimmäinen biisi, jonka teksti kirjoitettiin vasta paikan päällä.
- Vuosi taisi olla 1998 tai 1999, eikä suomenkielistä räppiä silloin juurikaan ollut. Koko hiphop-skene oli minullakin paljon heikommin hallussa kuin rock-skene.
- Olin kuitenkin jo ehtinyt yrittää laulamista rock-bändeissä ja tajunnut, ettei minusta tule rock-laulajaa. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että asenne olisikin lopulta ollut tärkeämpi kuin laulutaito.
Ensimmäisen demon jälkeen alkoi kova perehtyminen siihen, mistä hiphopissa on kyse.
- Meillä himassa näkyi onneksi NBC, josta seurasin Conan O'Brienin ja Jay Lenon lisäksi musiikkiohjelmia. Sitä kautta tutustuin rappiin. Rapissa kiehtoi se, että siinä on enemmän sanoja kuin rockissa, ja räpätä voi periaatteessa mistä vaan, kun rockissa on paljon lauluja samoista teemoista kuten rakkaudesta. Räppäämisen aloittaminen oli myös helpompaa kuin rock-laulaminen. Biitti on koko ajan sama, eikä ole sooloja.
- Tosi pian ensimmäisen demomme jälkeen päätettiin perustaa bändi, jossa soitetaan oikeilla soittimilla, mutta kuitenkin räpätään. Vuonna 1999 jonkun musiikkitunnin jälkeen perustettiin Helpus.
Monet, mukaan lukien tämän artikkelin kirjoittaja, luulivat Helpus-nimen tulevan sanoista "help us" eli auttakaa meitä. Luulo on väärä.
- Alun perin nimen piti olla Pasilan Huolto, mutta se vaihdettiin. Helpus-nimi keksittiin Pasilassa olleesta Helppis-nimisestä firmasta. Keskellä nimeä olivat kirjaimet "lp" eli Länsi-Pasila. Se oli hyvä bommata ja siinä oli hyvät kirjaimet, Honkanen muistelee 15 vuotta myöhemmin.
- Paskin bändin nimihän se on koskaan. En tiedä nykyäänkään yhtään huonompaa, hän nauraa.
BÄNDITOUHU KÄYNNISTYI PASILAN UUMENISTA
Auto pysäköidään keskelle Länsi-Pasilaa Esterinportin parkkipaikalle. Honkanen astuu ulos ja esittelee korttelia, jonka eteen on saavuttu.
- Tämä on Pasilan ostari. Tai sillä nimellä me aloimme tätä paikkaa kutsua, vaikka ei tässä 90-luvullakaan ollut muuta kuin apteekki, R-kioski ja ruokakauppa. Muissakin kaupunginosissa oli ostarit, joten mekin halusimme sanoa, että nähdään ostarilla, Honkanen naureskelee muistellen nuoruuden kokoontumispaikkaa.
Yläasteikäisten maailmassa tuo kadunpätkä on saattanut olla merkittävä kokoontumispaikka, mutta nyt aikuisiällä se näyttää vain vaatimattomalta kadunpätkältä, jossa on pari liiketilaa. Vaatimattomalta näyttää myös tien toisella puolella oleva punatiilinen talo. 90-luvulla tuo talo oli Honkasen ja hänen ystäviensä tärkein tukikohta, sillä siinä toimii Pasilan Nuorisotalo.
Nuorisotalon sivuseinällä olevan sisäänkäynnin vieressä on yksi ikkuna.
- Siinä on huone, joka oli ensimmäinen treenikämppämme, Honkanen kertoo ja painaa kasvonsa kiinni ikkunaan nähdäkseen sisään.
Sisällä näkyy liikettä.
- Siellähän on Kentsu! Se ei taida tunnistaa minua, Honkanen miettii.
Mies tulee sivuhuoneesta avaamaan pääoven. Hän on nuoriso-ohjaaja Kenneth "Kentsu" Berggren. Ulko-ovella hän jo tunnistaakin oven takana olevan Honkasen, sillä Kentsu isännöi nuorisotaloa jo silloin, kun teini-ikäinen Mikko siellä pyöri.
Kentsu esittelee meille entistä treenikämppää, joka on nykyään hänen toimistonsa.
- Oliko se näin pieni, Honkanen ihmettelee katsoessaan tilaa nyt vuosien tauon jälkeen.
- Miten meitä mahtui tänne kuusi jätkää soittimien kanssa? Meillä oli rummutkin.
Kentsu muistaa Helpuksen bänditreenit myös muusta syystä kuin ahtauden takia.
- Kun kuusi nuorta miestä ahtautui tähän huoneeseen tuntikausiksi, niin ai että teistä lähti haju, hän kertoo ja saa Honkasenkin nauramaan.
Treenikämppä on nykyään toimisto ja muutkin bänditoiminnat ovat muuttaneet Pasilasta Oulunkylän nuorisotalolle. Kentsu esittelee nykyisiä tiloja. Eteisen jälkeen tulee pelihuone, jossa lauma poikia pelaa nytkin tietokoneilla nettipelejä.
Honkanen suuntaa jo kulman takana olevaan tanssisaliin. Sisällä tanssitunnin alkua odottavat noin 10-11-vuotiaat tytöt yllättyvät, kun sisään tulee aikuinen mies, joka alkaa tunteikkaasti esitellä tilaa kuvaajalle. Honkasen nuoruudessa tila ei vielä ollut tanssikäytössä.
- Tässä salissa heitimme ensimmäisen keikkamme ja tuossa kulmassa oli esiintymislava, Mikko esittelee ja näkee selvästi silmissään tilan sellaisena kuin se oli ennen.
NELJÄS ALBUMI TOI LÄPIMURRON
Helpus heitti ensimmäisen keikkansa Pasilan Nuorisotalolla, mutta yhtyeen tie eteni vähitellen isompiin ympyröihin. Bändi julkaisi kolme omakustannelevyä, joita myytiin muun muassa The Funkiestissa, joka oli tukenut levytyksiä osarahoittajana. Mainettakin alkoi tulla skenen sisällä ja sitä myötä myös keikkoja. Se suuri läpimurto jäi kuitenkin puuttumaan.
- Kolmen omakustannelevyn jälkeen touhu oli jo vähän vaarassa hiipua, kun olimme keikalla Oranssi-klubilla. Siellä oli Rockin' Da Northin ja levy-yhtiön porukkaa katsomassa keikkaa. He kertoivat haluavansa tavata, ja kaikki muut paitsi minä olivat innoissaan. En olisi itse halunnut lähteä niiden messiin.
Hiphop-organisaatio Rockin' Da North oli 2000-luvun alun ilmiö, sillä siihen kuului kymmeniä kotimaan tunnettuja hiphop-muusikoita, jotka tekivät yhdessä levyjä. Touhu oli suurta, mutta soraääniäkin kuului ja ovi RDN-ryhmässä kävi tasaisesti molempiin suuntiin.
- Ne halusi meidän Kingsize-levy-yhtiölle ja lupasivat maksaa sen 3000 euroa, minkä levyn teko maksaa. Se riitti kääntämään minunkin pääni. Ei me mietitty levydiiliä diilinä, vaan oltiin vain innoissaan siitä, että joku oikeasti haluaa maksaa levyn teosta.
Helpus panosti levyn tekoon täysillä.
- Treenasimme kesän 2003 ajan tosi paljon Kaapelitehtaalla. En tainnut olla edes kesätöissä, koska muistan vain, miten treenasimme päivittäin ja oli ihan helvetin kuuma.
Levy valmistui vielä samana vuonna.
- Se julkaistiin marraskuussa huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Levy nousi listalla sijalle 41, ja ei ihan päästy Top40-ohjelmaan. Sinkku nousi kuitenkin singlelistalla sijalle 5.
Vaikka levymyynti ei tuonutkaan rikkauksia, voi albumia pitää siinä mielessä läpimurtona, että sen myötä Helpus-muusikoista ammattilaisia.
- Keikkoja alkoi tulla sen verran, että päästiin kiertämään ympäri Suomea, eikä tarvinnut mennä töihin ja miettiä varastohommia tai siivoamista, Honkanen kertoo.
ARMEIJA KOITUI KOHTALOKSI
Vuonna 2004 Mikko Honkanen ja Helpuksen jäsenet kokivat, että bändi oli vahvassa myötätuulessa. Yhtyeen jäsenet elättivät jo itsensä musiikilla ja tulevaisuudessa nähtiin vielä suurempia asioita. Yksi este oli kuitenkin tekemisen tiellä: armeija. Helpuksen jäsenet järkeilivät, että asevelvollisuuden aiheuttama haitta minimoidaan, jos kaikki menevät armeijaan samaan aikaan ja pääsevät myös suunnilleen samaan aikaan sieltä pois.
- Niin me sitten menimme kaikki inttiin tammikuussa 2005, mutta intin jälkeen mistään ei sitten enää tullutkaan mitään, Honkanen kertoo.
Hän ei edelleenkään tarkalleen ymmärrä, miksi Helpusta ei enää saatu uudelleen käynnistettyä armeijan jälkeen. Ilmeisesti elämä tuli väliin.
- Intin jälkeen olimme niin rahapulassa, että jouduimme menemään töihin. Kun bändissä oli silloin seitsemän jäsentä, olikin yhtäkkiä todella vaikeaa löytää treeniaikoja. Yritimme treenata edes kerran viikossa, mutta joka kerta joku oli estynyt saapumaan paikalle.
Vähitellen bändi vain hiipui pois.
- Olen kuullut, että Suomessa hyvät bändit kaatuu kahteen asiaan. Joko siihen, että tulee armeija tai siihen, että tulee muija, joka sanoo "Et muuten mene!". Näin jälkeenpäin mietittynä me menimme armeijaan huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Ai että harmitti.
TANSSIPARINA IINA KUUSTONEN
Honkanen ei onneksi ollut laskenut koko tulevaisuuttaan musiikin varaan, vaan hän hoiti myös opiskelunsa kunnialla. Yläasteen jälkeen Honkanen oli päässyt Kallion ilmaisutaidon lukioon.
- Pääsin Alppilan yläasteelta hirveällä tuurilla Kallion lukioon. En tänä päivänäkään tajua, miten onnistuin siinä.
Lukion ensimmäistä luokkaa oli ehditty käydä vain pari viikkoa, kun Honkasen kanssa samassa ryhmässä lukion aloittanut kaunis tyttö tuli kysymään Mikkoa parikseen vanhojentanssiin, johon oli 1,5 vuotta aikaa. Tuo tyttö oli Iina Kuustonen.
- Iina oli jo silloin todella kuuma. Ihmettelin, miten hän jo tuossa vaiheessa etsii tanssiparia. Iina sanoi haluavansa varmistaa, että saa hyvännäköisen tanssiparin. Kiire johtui sukupuolijakaumasta, sillä lukion ekalla luokalla oli 22 poikaa ja noin sata tyttöä, eli kaikille ei mitenkään riittäisi pareja.
Kallion lukio vilisi lahjakkuuksia, joista monet ovat nykyään julkisuudesta tuttuja.
- Siellä oli nykyisiä Salattujen elämien näyttelijöitä, Olli Saksa on nykyään Arttu Wiskarin tuottaja, Jarkko Niemi on näyttelijä. Vuotta ylemmällä luokalla olivat Olavi Uusivirta ja Heikki Paasonen, Honkanen kertoo ja sanoo koulun olleen erikoinen paikka.
- Iinan kanssa emme oikein soveltuneet siihen Kallion lukion perusjoukkoon. Yläasteella olin itse vähän outo esiintyjätyyppi. Lukiossa muut tyypit olivatkin esiintyjätyyppejä potenssiin neljä, ja heihin verrattuna minä ja Iina olimme ne lukion tavalliset tyypit.
SATA NAISTA YHDELLÄ KIERTUEELLA?
Samankaltaisuudesta huolimatta Mikon ja Iinan suhde pysyi aina vain kaveripohjalla. Mutta eivät ne naisseikkailutkaan Honkaselle vieraita olleet, sillä ne olivat tulleet tutuiksi jo peruskoulussa.
- Ensimmäinen seurustelusuhteeni minulla oli jo 13-vuotiaana. Ensisuudelman kanssa samalla kertaa meni myös poikuuskin. Se oli ihan hirveää räpeltämistä, mutta sentään olimme selvin päin. Siitä täytyy olla vähän ylpeä, Honkanen nauraa.
- Ensimmäinen vakava seurustelusuhde minulla oli 15-vuotiaana 18-vuotiaan mimmin kanssa. Sitä kesti vuoden.
Seurustelun päätyttyä naisseikkailuja tuli paljon lisää. Sitä ei ainakaan jarruttanut se, että Honkanen oli yhtyeensä keulahahmo. Naisfanien huomio oli erittäin toivottua.
- Piti perustaa bändi, että saa mimmejä - niinhän niitä tuli. Bändäreitä saimme jo silloin, kun esiinnyimme vasta nuorisotalolla ennen isompia kuvioita. Jos yleisössä oli vaikka 25 tyyppiä, niin aina keikan jälkeen vähintään 2-3 mimmiä tyrkytti puhelinnumeroaan. Olihan se tosi hienoa.
- Olin aina kuvitellut, että ei bändärikulttuuri voi mennä niin kuin tarinoissa, mutta kyllä se menee juuri niin. Mimmeillä on joku mielikuva artistista, ja kun olet lavalla itsevarmuutta uhoen, niin kyllä se naisiin toimii. Jos joku 15-vuotiaana bändin perustanut väittää että teki sen puhtaasti pelkän musiikin takia, puhuu hän paskaa, Honkanen kertoo.
- Naiset ovat hiphopin viides elementti, ja rock'n roll kertoo jo nimensä mukaisesti panemisesta. Siinähän se totuus on.
Jos jo nuorisotalolla bändäreitä riitti jonoksi asti, voi vain kuvitella, miten villiksi meno yltyi, kun keikkapaikkojen koko kasvoi ja bändin suosio siinä samalla.
- Minusta liikkuu edelleen hiphop-piireissä huhuja, jotka ovat peräisin noilta vuosilta.
Mitä huhuja, ja ovatko ne totta vai tarua?
- No huhu kertoo esimerkiksi, että olen yhden kiertueen aikana kaatanut sata naista. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
- Ei ihan, Honkanen tarkentaa ja virnistää.
- Toisen huhun mukaan olisin joskus saanut naista, koska nainen luuli minun olevan Elastinen. Se ei ihan pidä paikkaansa, koska nainen sai viime hetkellä jostain tietää, etten olekaan.
Naisseikkailuistaan huolimatta Honkanen ei pidä itseään pelimiehenä.
- Olen ollut aina suhteellisen ujo lavan ulkopuolella ja kokenut outona sen, että mimmit on olleet kiinnostuneita. Tosi pitkään oli niin, että ei itse täytynyt tehdä mitään.
Passiivisuuteen tottumisella oli kuitenkin hintansa. Vuonna 2003 Honkanen tapasi yökerhossa naisen, joka laittoi hänen sukkansa pyörimään.
- Se oli tosi kivan näköinen mimmi. Vähän pussailimme, mutta en tullut kysyneeksi hänen puhelinnumeroaan. Etunimi jäi kuitenkin mieleen.
Tyttö oli nimeltään Emmi. Nimi ja tuo tyttö jäivät oudolla tavalla kummittelemaan Honkasen mieleen, mutta ilman puhelinnumeroa tai muita yhteystietoja hän ei voinut tehdä asialle mitään. Vaikka Helsinki on suuri kaupunki, niin loputtomasti pääkaupungissakaan ei voi kulua aikaa, ilman että kaksi tuttua törmää toisiinsa.
- Niin kävi meillekin. Törmäsimme Emmin kanssa aina noin kerran vuodessa oudoissa paikoissa kuten Jumbon kauppakeskuksessa tai raitiovaunussa. Tilanteet tulivat aina jotenkin niin yllättäen, ettei tullut mentyä juttelemaan.
Vihdoin vuonna 2009 Honkanen oli ravintolassa ja näki baaritiskin toisessa päässä Emmin.
- Silloin päätin, että mikä ikinä tapahtuukin, niin kotiin en lähde, ennen kuin olen puhunut hänen kanssaan.
Kun Emmi hetkeä myöhemmin lähti kävelemään ympäri ravintolaa, pysäytti Mikko hänet, muistutti kuuden vuoden takaisesta kohtaamisesta ja aloitti keskustelun, jonka päätteeksi Emmi lupautui lähtemään Mikon kanssa treffeille.
- Vitsi, että jännitti ne ensimmäiset treffit. Kuusi vuotta olin Emmiä miettinyt, välillä vähemmän ja välillä asia oli noussut uudestaan vahvemmin mieleen.
Treffeistä alkoi seurustelusuhde, ja 1,5 vuotta myöhemmin pari muutti avoliittoon.
- Tätä naista en halua vaihtaa, Honkanen sanoo viisi vuotta ensitreffien jälkeen.
KIOSKIVARKAAT VEIVÄT TUPAKAT JA PILLIMEHUT
Honkanen on jo viisi vuotta asunut Vallilassa. Silti nyt kuvauspäivänä Länsi-Pasilassa hän innostuu esitellessään nuoruutensa kortteleita ja niihin liittyviä kolttosia.
- Tuossa oli kioski. Kerran siinä jäänyt ikkuna raolleen, ja me saimme idean ryöstää se. Porukan pienikokoisin kaveri tungettiin ikkunasta sisään ja hän työnsi sisältä tavarat ulos. Lopulta meinasi tulla ongelma, kun hän itse ei ollut päästä sieltä enää pois.
Pikkukaveri saatiin ulos, mutta kovin suunnitelmalliselta yläastejengin rikollinen toiminta ei vaikuttanut, sillä pakenemisen sijaan saaliin saanut kopla vetäytyi juhlimaan onnistunutta keikkaa 30 metrin päässä olleelle kalliolle.
- Siellä me istuimme ja joimme pöllittyjä pillimehuja ja poltimme saalistupakkaa, Honkanen muistelee.
Kuvaaja pyytää Honkasta poseeraamaan tuon kallion edessä. Hän tekee työtä käskettyä ja siirtyy hieman, kun kuvaaja haluaa kalliossa olevan graffitin näkyvän kokonaan. Tekstissä on vain kirjaimet PLS. Honkanen riemastuu, kun huomaa tekstin.
- PLS tulee sanoista Pasila Locals. En tiedä, kenen tekemä tämä on, mutta olen aika varma, että tunnen tekijän, Honkanen sanoo tekstistä, joka on kaikesta päätellen ollut kalliossa jo vuosia.
Kuten Honkanen aiemmin kertoi, musiikki esti häntä syyllistymästä pahimpiin tihutöihin. Myöhemmin elämän suuntaan vaikutti opiskelu. Oikean alan löytäminen tosin otti aikaa, sillä lukion jälkeen Honkanen työskenteli Gigantissa kuusi vuotta ja mietti, mitä tehdä isona.
Lopulta ajatus kirkastui ja hän lähti opiskelemaan radio- ja tv-työtä Laajasalon opistoon. Kiinnostus alaa kohtaan oli herännyt jo Helpus-vuosina, jolloin bändin radiovierailuilla oli päässyt kurkistamaan, millaista on radiotyöläisten arki.
Honkaselle itselleen urasuunnitelman kirkastuminen oli suuri uutinen, ja hän kertoi siitä innoissaan kavereilleen.
- Iina ja muut kaverit sanoivat, että "ai nyt sinäkin vihdoin olet tajunnut sen, minkä me muut olemme tienneet jo kymmenen vuotta" .
Vaikka Honkanen oli vuosia luonut uraa hiphop-skenessä, ei Queenista alkanut rockin fanitus ollut koskaan hiipunut. Kun opistossa tuli aika etsiä harjoittelupaikkaa, haki Honkanen Radio Citylle, koska piti kanavan classic rock -tyyppisestä musiikista. Sen jälkeisissä tapahtumissa kohtalollakin oli sormensa pelissä.
- Harjoitteluni päättyi, mutta sitä päätettiin viime hetkellä jatkaa muutamalla viikolla. Kun se oli loppumassa, tuli tieto, että Radio Cityn Rockotetta juontava Juha Valvio on kaatunut ja loukkaantunut alamäkiluistelukisoissa niin, että joutuu jäämään sairauslomalle. Ilmoitin heti, että olen valmis tuuraamaan. Sain tehdä kaksi viikkoa Cityn iltapäivän nelituntista lähetystä.
Kahdessa viikossa Honkanen antoi sellaiset näytöt, että hänet palkattiin Cityn kesäjuontajaksi. Kesällä kuulijat olivat pitäneet Honkasesta niin paljon, ettei kanava voinut enää päästää häntä pois, joten siitä lähtien Honkasta on kuultu Cityn aamuissa.
- Onnea on kieltämättä ollut matkassa. Se on hyvä, että Valvio meni itse loukkaantumaan, ettei minun täytynyt vetää kommandopipoa päähäni ja mennä kolhimaan hänen polveaan, Honkanen vitsailee.
Haastattelu ja yhteinen kierros päättyy Länsi-Pasilan keskellä sijaitsevalle urheilukentälle. Tällä samalla paikalla Helpus kuvasi vuonna 2002 ensimmäistä musiikkivideotaan. Videon etualalla räppäsi 18-vuotias MC Tikku. Kenttä on sama, mutta Tikusta on tullut pian 30 vuotta täyttävä Mikko Honkanen, joka on Radio Cityn aamun keulakuva.
Haastattelun alussa mietittiin, miten hiphop-miehestä on voinut tulla rock-kanavan juontaja. Tosiasiassa rock vei Honkasen jo ennen kuin hän edes tiesi hiphopista edes alkeita.
Kun Honkanen kerää tavaransa ja lähtee kävelemään urheilukentältä kohti kotia, paljastaa hänen läpinäkyvä muovikassinsa, minkä artistin vinyylilevyjen saamista hän oli niin malttamattomana odottanut. Levyn kannessa lukee kissankokoisin kirjaimin "CASH".
Rock-fanille nuo neljä kirjainta kertovat tarpeeksi.