Kuva: Shutterstock

"Siellä ne nörtit taas leikkii" - larppiaktiivi rikkoo live-roolipelaamisen ennakkoluulot

29.06.2022 18:15 - Riia Frost

Yleinen ennakkoluulo on larppiaktiivi Marian mukaan hyvin vanha, eikä ole koskaan pitänyt paikkaansa.

Pinnan alla -podcastissa käsitellään jälleen yhtä Suomen alakulttuurimuodotoa, eli live-roolipelaamisesta. Toimittaja Teemu Potapoffin, 49, vieraana on tällä kertaa larppiaktiivi Maria, 37, joka on harrastuksensa lisäksi ollut myös järjestämässä monia larppauspelejä ja tapahtumia. Maria on itse aloittanut larppaamisen vuonna 1999. Jaksossa Maria kertoo muun muassa, miten hän itse tutustui roolipelaamiseen, ja miten hänen vanhempansa suhtautuivat larppausharrastukseen. Koko jakson voit kuunnella alta tai Podplaysta.

Live-roolipelaaminen eli larppaaminen on yksi roolipelaamisen muodoista, jossa pelaajat pukeutuvat roolivaatteisiin ja omaksuvat esittämiensä hahmojen koko olemuksen. Larppauspelit voivat oikeastaan sijoittua mihin tahansa aikakauteen ja lajityyppiin fantasiamaailmasta keskiaikaiseen Eurooppaan. Peli vaatii paljon valmistautumista niin järjestäjiltä kuin pelaajilta ja peliaika voi olla muutamasta tunnista useampiin päiviin.

Vaikka larppaaminen on harrastus siinä, missä esimerkiksi bändisoittaminen tai koripallo, niin silti live-roolipelaaminen herättää monissa ihmisissä paljon ennakkoluuloja. Voice.fi listasi viisi yleistä ennakkoluuloa, joihin Maria on itse vastannut Pinnan alla -podcastissa omien kokemustensa perusteella.

Onko vain lasten, nuorten ja nörttien harrastus?

Potapoff uskaltaa väittää, että yleisin tai suurin ennakkoluulo larppaamisesta on, että se on lasten ja nuorten harrastus. Marian mukaan kyseessä on erittäin vanha ennakkoluulo, joka ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Maria tosin lisää, että esimerkiksi Tanskassa lasten larppaaminen on valtava juttu ja hän jopa uskaltaa väittää, että siellä on enemmän larppaajalapsia kuin jalkapalloa harrastavia lapsia.

Maria itse larppaa piireissä, joissa keski-ikä on noin 40 vuotta. Hän kuitenkin kertoo oman näkemyksensä siitä, mikä on suurin piirtein ikäjakauma.

- Suomessa yleensä aloitetaan ehkä siinä teini-iän loppupuolella, eli noin 15-19-vuotiaana. Ja vanhin suomalainen larppaaja, jonka tiedän taitaa olla tällä hetkellä 86, Maria arvioi.

- Vähän riippuu larpin tyylistä. Osassa on vähän nuorempaa porukkaa, sellaisia noin 25-vuotiaita, ja sitten taas niissä porukoissa, missä itse larppaan, niin olen sieltä nuoremmasta päästä, Maria lisää.

(kuva: Shutterstock)

Maria kuitenkin painotta, ettei ole oikeaa ikää sille, milloin larppaaminen olisi hyvä aloittaa. Maria kuitenkin on huomannut, että onnellisimpia larppaajia ovat ne, ketkä ovat aloittaneet kyseisen harrastuksen vasta eläkeiässä.

Marian mukaan keskivertolarppaaja on yliopisto-opiskelija, eli noin 28-30-vuotias ja työssäkäyvä ja laajasti historiasta ja kulttuurista kiinnostunut. Maria on huomannut hänen lähipiirissään olevan larppaajia, jotka saattavat olla tohtoreita ja yliopiston käyneitä henkilöitä.

- Hyvin sivistyneitä, fiksuja ihmisiä, jotka etsivät vaikuttavaa kulttuurin muotoa, Maria lisää.

- Mutta kyllähän meitä on laidasta laitaan. On niitä, jotka haluavat vain käydä kerran vuodessa lyömässä örkkiä turpaan upeana haltijasoturina, ja sitten taas on sellaisia, jotka käyttävät lähes kaiken vapaa-aikansa luomalla todella korkeatasoista ja laajaa taidetta, Maria painottaa.

Onko larppaaminen elämäntapa?

- Larppaaminen on harrastus ja kulttuuri. Se on kulttuurituote samalla tavalla kuin esimerkiksi näytelmä tai kirja. Ja osa sitten taas tykkää näytelmistä, kirjoista tai larpeista niin paljon, että he menevät todella syvälle niihin. Sitten taas osa pitää niitä sellaisina, että kerran tai kaksi vuodessa käy larpeissa tai saattaa mennä vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, kun tulee mielenkiintoinen peli vastaan, Maria vastaa lyhyesti.

Onko larppaaminen pakokeino todellisuudesta?

- Aika harva pakenee todellisuutta, että jos sitä hakee, niin larppi ei ole siihen hyvä keino. Mutta kyllä larpissa voi ottaa pienen hetken lomaa omasta arjestaan ja sillä voi erityisesti saada uuden perspektiivin johonkin asiaan tai maailmaan yleisesti, Maria toteaa. 

Maria vastaa myös kysymykseen, että voiko larppaamiseen jäädä koukkuun niin, että reaalimaailma ei enää tunnu miltään.

- Se mitä larpissa tapahtuu on, että pariin päivään puristetaan todella paljon elämystä ja hahmon elämään vaikuttavia merkittäviä asioita. Jokainen hetki vaikuttaa valtavan tärkeältä ja on myös erittäin kiinnostava. Jokainen tietää, joka on ollut hyvin intensiivisessä hetkessä, kuten keikalla tai joogassa, että kun sen jälkeen palataankin siihen normaaliin elämään, niin se tuntuu tavalliselta arjelta. Siinä on kontrastia, Maria avaa.

(kuva: Shutterstock)

Millaisia kommentteja larppaaja yleensä saa harrastuksestaan?

Maria puhuu ainoastaan omasta kokemuksestaan, jonka mukaan Suomessa larppaamiseen suhtaudutaan erittäin hyvin.

- Parin viime vuoden aikana larppaus on tunnustettu niin medioissa kuin esimerkiksi kulttuurirahastoissa taiteenmuodoksi. Lisäksi se on todettu äärimmäisen tehokkaaksi ja kiinnostavaksi taiteenmuodoksi, Maria sanoo.

Maria kertoo saaneensa itse todella kannustavia kommentteja ja moni on jopa tullut kysymään häneltä, että miten kyseisen harrastuksen voisi aloittaa.

- Joskus kommentit voiva olla sellaisia, että: ”Vitsi, sinulla on todella hieno puku” ja ”kunpa minäkin pääsisin puolalaiseen satulinnaan larppaamaan”, Maria kuvailee.

Väärinkäsityksiltä eivät larppaajat kuitenkaan usein välty. Marian mukaan yleensä ihmiset luulevat, että kyseessä on teatteri ja että harrastajilla on valmiiksi vuorosanat ja yleisö paikalla. Varsinkin 90-luvulla larppaaminen kuvattiin nörttien harrastuksena ja monia saatettiin jopa kiusata live-roolipelaamisen takia. Maria ei itse kokenut mitään kiusaamista ja sanoo suoraan olevansa nörtti, ja että siinä ei ole mitään pahaa.

- Ehkä Suomessa muutenkin nörtit kohtaavat hieman vähemmän kiusaamista kuin joissain muissa maissa. Mehän olemme kuitenkin aika nörttikansaa, Maria toteaa.

- Ihmisiä nyt kiusataan monistä eri syistä, Maria lisää.

(kuva: Shutterstock)

Kannattaako harrastuksesta kailottaa maailmalle?

- Ylipäätäänsä Pohjoismaat ovat larpissa edelläkävijöitä ja me olemme maailman parhaita tässä. Meille tullaan ympäri maailmaa katsomaan, että miten tätä larppia tehdään, koska me olemme larpissa taidemuotona eturintamassa.

Marian mukaan larppaamisesta on jopa tullut tietyllä tavalla Suomelle vientituote.

- Pohjoismainen larppaamistyyli on jo levinnyt eri maihin, kuten Yhdysvaltoihin, mutta se miksi se ei ole niin fantastinen vientituote on se, että sillä ei tehdä mitään hirveän merkittäviä rahasummia. Kyllä tämä on enemmän sellainen rakkaudesta lajiin -typpinen harrastus, Maria kertoo.

Maria kuitenkin toteaa, että ehkä syy, miksi larppaamisesta ei ole tehty kunnollista vienti- tai matkakokemustuotetta on se, että siitä ei voi vain antaa elämystä, vaan pelaajien tulee mahdollistaa se itse itselleen.

- Mielestäni larpissa ei voi olla asiakkaita. Ihmisen, joka menee larppiin, on pakko osallistua, antaa itsestään aika paljon ja mennä mukaan siihen seikkailuun. Larppiin ei voi mennä sillä ajattelutavalla, että "palvelkaa minua”, koska se ei ole se pointti ollenkaan, vaan siihen pitää itse panostaa, Maria korostaa.

- Teatteriin voi mennä sillä asenteella, että: ”Minä menen nyt ja katson tämän, joten viihdyttäkää minua”, mutta larpissa ei voi, Maria lisää.

Jos kiinnostuit larppaamisesta, niin voit kuunnella Marian vinkit aloittelevalle larppaajalle täältä.

(kuva: Shutterstock)

Lue myös: Parinvaihtoa harrastava pariskunta kertoo, kuinka he hoitavat mustasukkaisuutta

Lue myös: Eläinaktivisti kertoo, kuinka brutaalisti tuotantoeläimiä kohdellaan - "Rakkaus on valikoivaa"

Kilpailut

Uusimmat